Toiminimen verotus 2026 – miten verotus toimii käytännössä?

Toiminimen tuloveroa ei lasketa liikevaihdosta, eikä toiminimellä ole yhtä kiinteää veroprosenttia. Vero määräytyy yritystoiminnan verotettavasta tuloksesta ja yrittäjän omasta henkilökohtaisesta verotuksesta. Kaksi yrittäjää voi laskuttaa saman verran ja maksaa silti eri määrän veroa.

Tarkistettu 7.9.2026. Muuttuvat rajat ja euromäärät on tarkistettu viranomaislähteistä.

Laajempi kokonaiskuva perustamisesta, vastuista ja yrityksen arjesta löytyy toiminimiyrittäjän käytännön oppaasta.

Syy on rakenteessa. Toiminimi ei ole tuloverotuksessa omistajastaan erillinen verovelvollinen, vaan yritystulo verotetaan yrittäjän henkilökohtaisessa verotuksessa: ansiotulo-osuus yhdessä muiden ansiotulojen kanssa ja pääomatulo-osuus muiden pääomatulojen kanssa.

Miten toiminimen verotus toimii?

Verohallinnon kielessä toiminimiyrittäjä on liikkeen- tai ammatinharjoittaja eli yksityinen elinkeinonharjoittaja. Osakeyhtiö on omistajistaan erillinen verovelvollinen ja maksaa verotettavasta tulostaan 20 prosentin veron. Toiminimellä vastaavaa omaa verokantaa ei ole.

Kolme asiaa kannattaa pitää erillään heti alusta. Liikevaihto kertoo yrityksen myynnin määrän, kun taas elinkeinotoiminnan tulos kertoo, mitä tuotoista jää vähennyskelpoisten kulujen jälkeen. Jaettava yritystulo on vasta se summa, joka jaetaan verotuksessa ansiotuloksi ja pääomatuloksi.

Ketju etenee järjestyksessä. Myyntituloista vähennetään vähennyskelpoiset yritystoiminnan kulut, jolloin saadaan elinkeinotoiminnan tulos. Positiivisesta tuloksesta vähennetään seuraavaksi aikaisemmilta vuosilta jääneet vahvistetut tappiot. Vasta tämän jälkeen tehdään 5 prosentin yrittäjävähennys, ja jäljelle jäävä summa on jaettavaa yritystuloa.

Verotus tehdään verovuosi kerrallaan, ja verovuosi on lähtökohtaisesti kalenterivuosi. Jos kirjanpidon tilikausi on jokin muu, verovuoden muodostavat ne tilikaudet, jotka päättyvät kalenterivuoden aikana. Palkan ja muiden elinkeinotoiminnan ulkopuolisten tulojen verovuosi on aina kalenterivuosi.

Laskutoimituksia ei tarvitse tehdä itse. Verohallinto laskee tuloksen sekä vähentää tappiot ja yrittäjävähennyksen veroilmoituksella ilmoitettujen tietojen perusteella. Yrittäjän vastuulle jää se, että tulot ja kulut on kirjattu oikein.

Mistä toiminimen verotettava tulos muodostuu?

Tulos syntyy kahdesta asiasta: yritystoiminnan tuotoista ja vähennyskelpoisista kuluista. Tuottoja ovat tavaroiden ja palveluiden myynnistä saadut tulot. Kuluja ovat ne menot, jotka liittyvät yritystoiminnan harjoittamiseen.

Osa kuluista pitää ilmoittaa itse elinkeinotoiminnan veroilmoituksella, esimerkiksi autokulut, työmatkakulut, työtilan kulut ja poistot. Kaikki yrityksen tililtä lähtevä raha ei silti ole vähennyskelpoinen kulu. Aihe käsitellään omassa artikkelissaan Toiminimen vähennykset 2026, ja Verohallinnon oma kooste löytyy sivulta Mitä liikkeen- tai ammatinharjoittaja voi vähentää verotuksessa.

Tulokseen ei lasketa arvonlisäveroa. Alv-rekisteriin kuuluvalla yrityksellä asiakkaalta laskutettu arvonlisävero on läpikulkuerä, ei tuottoa. Yritystilin saldo ei sekään kerro tulosta, koska tilillä olevan rahan määrä ja verotuksessa huomioon otettavat tuotot ja kulut eivät ole sama asia.

Yrittäjävähennyksen tekee Verohallinto. Vähennyksen saa vain elinkeinotoiminnan voitosta, eikä se voi olla voittoa suurempi, joten se ei kasvata tappiollisen vuoden tappiota.

Yksinkertaistettu esimerkki

Yrittäjän arvonlisäveroton myynti on vuoden aikana 50 000 euroa ja vähennyskelpoiset kulut 15 000 euroa. Aikaisempien vuosien tappioita ei ole.

• Myynti 50 000 €
• Vähennyskelpoiset kulut 15 000 €
• Elinkeinotoiminnan tulos 35 000 €
• Yrittäjävähennys 5 % eli 1 750 €
• Jaettava yritystulo 33 250 €

Esimerkki on tarkoituksella yksinkertaistettu, eikä siitä voi päätellä kenenkään lopullista veroa. Siitä puuttuvat vielä ansio- ja pääomatulojako, yrittäjän muut tulot ja henkilökohtaisen verotuksen vähennykset. Se kertoo vain lähtöluvun: 33 250 euroa, ei 50 000 euroa.

Miten yritystulo jaetaan ansiotuloon ja pääomatuloon?

Jaettavaa yritystuloa ei veroteta yhtenä kokonaisuutena. Osa siitä voidaan verottaa pääomatulona ja loput ansiotulona, ja jako perustuu yrityksen nettovarallisuuteen ja maksettuihin palkkoihin.

Nettovarallisuus on yritystoimintaan kuuluvien varojen ja velkojen erotus. Varoihin luetaan yritystoiminnan käytössä oleva omaisuus, ja niistä vähennetään elinkeinotoimintaan kuuluvat velat. Laskennalla on omat verotukselliset sääntönsä, joten kirjanpidon luvut eivät siirry siihen sellaisenaan. Kaikki yritystoimintaan liittyvä omaisuus ei myöskään kuulu laskelmaan samalla tavalla: käteisvarat luetaan varoihin, mutta tavallisen pankkitilin talletuksia ei.

Pääsääntö toimii näin. Nettovarallisuuteen lisätään 30 prosenttia niistä palkoista, jotka yritys on maksanut verovuoden päättymistä edeltäneiden 12 kuukauden aikana. Summalle lasketaan 20 prosentin kaavamainen tuotto, ja pääomatuloa on enintään tuota tuottoa vastaava määrä. Loppuosa on ansiotuloa. Laskennan pohjana on yleensä edellisen verovuoden nettovarallisuus, mutta toiminnan aloittamisvuonna käytetään saman verovuoden päättymishetken lukua. Verohallinnon oma ohje asiasta on sivulla Elinkeinotoiminnan tulos ja sen jakaminen ansiotuloksi ja pääomatuloksi.

Yrittäjä voi vaatia toisenlaista jakoa: pääomatuloa on vain 10 prosentin tuottoa vastaava määrä, tai koko yritystulo verotetaan ansiotulona. Vaatimus tehdään elinkeinotoiminnan veroilmoituksen osassa 17 ennen oman verotuksen päättymistä. Yksi rajaus on syytä tuntea. Jos elinkeinotoiminnan tuloon sisältyy käyttöomaisuuteen kuuluvien kiinteistöjen tai arvopapereiden luovutusvoittoja, vähintään niitä vastaava osuus on aina pääomatuloa.

Verokannat eroavat toisistaan. Pääomatulon veroprosentti on 30, ja yli 30 000 euron pääomatuloista ylimenevän osan vero on 34 prosenttia. Ansiotulo-osuus lisätään yrittäjän muihin ansiotuloihin, esimerkiksi palkkaan, ja ansiotuloja verotetaan progressiivisesti: mitä enemmän ansiotuloja on, sitä korkeampi veroprosentti.

Edellä laskettu 33 250 euron jaettava yritystulo havainnollistaa eron. Jos yrittäjällä ei ole maksettuja palkkoja ja nettovarallisuus on 5 000 euroa, 20 prosentin laskennallinen tuotto on 1 000 euroa. Pääomatuloa olisi silloin 1 000 euroa ja ansiotuloa 32 250 euroa. Jos nettovarallisuutta olisi 40 000 euroa, pääomatulo-osuus olisi 8 000 euroa ja ansiotulo-osuus vastaavasti pienempi. Samasta yritystulosta voi siis muodostua eri lopputulos sen mukaan, mikä yrityksen verotuksessa laskettava nettovarallisuus on.

Mikä on toiminimen veroprosentti?

Toiminimelle ei ole omaa kiinteää tuloveroprosenttia. Verotus rakentuu yrittäjän henkilökohtaisen verotuksen päälle, joten lopullinen prosentti muodostuu useasta tekijästä:

• yritystoiminnan verotettava tulos
• ansio- ja pääomatulo-osuuksien suhde
• yrittäjän muut ansiotulot, kuten palkka tai etuudet
• yrittäjän muut pääomatulot
• verotuksessa tehtävät vähennykset

Liikevaihdosta prosenttia ei voi päätellä. Kahdella yrittäjällä voi olla sama 60 000 euron liikevaihto, mutta toisella 10 000 euron ja toisella 40 000 euron kulut, jolloin verotus lähtee liikkeelle aivan eri luvusta.

Myöskään palkkatulon verokortin prosenttia ei voi käyttää suoraan toiminimen veroprosenttina. Yritystulon ansiotulo-osuus lisätään muihin ansiotuloihin, ja osa yritystulosta voi puolestaan olla pääomatuloa.

Paljonko toiminimestä menee veroa?

Tarkkaa veroon varattavaa summaa ei voi päätellä liikevaihdosta. Arvio alkaa yritystoiminnan tuloksesta: kun tiedät, paljonko myyntiä on tulossa ja paljonko kuluja siitä lähtee, tiedät suunnilleen tuloksen. Tulos on lähtökohta verotettavan yritystulon laskennalle.

Palkkatyön ohessa tehtävässä yritystoiminnassa myös palkkatulot vaikuttavat, koska ansiotulot lasketaan verotuksessa yhteen.

Konkreettisimman arvion vuoden aikana maksettavasta verosta antaa oma ennakkoveropäätös. Siinä on mukana sekä yritystoiminnan tulos että muut vuoden tulot ja vähennykset. Jos tilanne muuttuu kesken vuoden, ennakkoveroon kannattaa hakea muutosta, jolloin maksettava määrä päivittyy.

Nyrkkisäännöt siitä, kuinka monta prosenttia myynnistä pitäisi siirtää sivuun, eivät vastaa tähän kysymykseen. Oma ennakkoveropäätös on tarkempi lähtökohta kuin mikään yleispätevä prosentti.

Toiminimen ennakkovero käytännössä

Ennakkovero on tuloveroa, joka maksetaan verovuoden aikana etukäteen. Sen määrä perustuu verovuoden verotettavaan tuloon, mutta lähtötieto on eri uudella ja jo toimivalla yrittäjällä.

Kun yritystoiminta alkaa, aiempaa verotusta ei ole, joten yrittäjä arvioi itse tulevat tulot ja kulut ja hakee ennakkoveroa OmaVerossa. Kun toiminta on jatkunut, Verohallinto käyttää laskennassa uusinta käytettävissä olevaa tietoa, joka saadaan viimeksi päättyneestä verotuksesta tai ennakkoperinnän muutoslaskennasta. Ennakko ei siis välttämättä perustu yrittäjän tuoreimpaan omaan arvioon, ellei hän ole sellaista antanut.

Toiminimiyrittäjällä ennakkoveron perusteena on elinkeinotoiminnan verotettavan tuloksen lisäksi kaikki muut verovuoden tulot vähennyksineen. Lisäksi YEL-työtulon perusteella lasketaan sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksu ja päivärahamaksu.

Ennakkoveropäätöksestä näkee maksuerien määrän ja eräpäivät. Erien lukumäärä ei ole kaikilla sama.

Arviota voi ja kannattaa muuttaa kesken vuoden. Muutosta haetaan OmaVerossa, ja sitä voi hakea useamman kerran vuodessa. Jos ennakkoveroa on määrätty liikaa, oikea keino on hakea muutosta, ei jättää eriä maksamatta tai maksaa päätöstä pienempää summaa.

Jos maksetut ennakot eivät riitä kattamaan lopullisia veroja, puuttuva osa tulee maksettavaksi jäännösverona lopullisen verotuksen yhteydessä. Sen voi maksaa aiemminkin hakemalla lisäennakkoa, jolloin jäännösvero ja sille laskettava korko jäävät pienemmiksi.

Pienimuotoisessa toiminnassa on toinenkin vaihtoehto. Jos yritystoiminta on pienimuotoista, yritystoiminnan ansio- ja pääomatulon määrä voidaan huomioida verokortilla, jolloin erillistä ennakkoveroa ei välttämättä tarvita. Muutos tehdään silloin verokorttitietoihin.

Voiko toiminimiyrittäjä maksaa itselleen palkkaa?

Ei voi. Toiminimiyrittäjä ei voi olla itsensä työnantaja, joten palkanmaksu itselle ei onnistu eikä hän voi antaa itselleen luontoisetuja. Rahan siirtäminen yrityksen tililtä omaan käyttöön on yksityisotto.

Verotuksessa ei voi vähentää oman työn arvoa eikä rahan nostoja yrityksen kassasta tai pankkitililtä. Yksityisotto ei siis pienennä yritystoiminnan tulosta.

Ero näkyy selvimmin luvuissa. Jos yritystoiminnan tulos on 30 000 euroa ja yrittäjä on nostanut itselleen vuoden aikana 20 000 euroa, tulos on silti 30 000 euroa. Nostettu summa ei vähennä sitä, ja verotus etenee tästä tuloksesta eteenpäin: tappiot, yrittäjävähennys ja ansio- ja pääomatulojako lasketaan siitä, ei nostetusta summasta.

Kaikkia perheenjäseniä ei voi palkata vähennyskelpoisesti. Puolisolle maksettua palkkaa ja verovuonna enintään 14 vuotta täyttäneelle lapselle maksettua palkkaa ei voi vähentää elinkeinotoiminnan kuluna. Jos puoliso työskentelee yrityksessä, elinkeinotulo voidaan sen sijaan jakaa puolisoiden kesken elinkeinotoiminnan veroilmoituksella.

ALV ei ole sama asia kuin toiminimen tulovero

Arvonlisävero ja tulovero ovat eri veroja. Tulovero liittyy yritystoiminnan verotettavaan tulokseen. Arvonlisävero liittyy tavaroiden ja palvelujen myyntiin silloin, kun toiminta kuuluu arvonlisäverotuksen piiriin. Arvonlisävero ei ole yrittäjän omaa tuloa, vaan se lisätään myyntihintaan ja tilitetään Verohallinnolle.

Kaikki toiminimet eivät ole arvonlisäverovelvollisia. Vähäisen toiminnan raja on 20 000 euroa liikevaihtoa kalenterivuodessa, ja rajaa tarkastellaan kahdelta peräkkäiseltä kalenterivuodelta: sekä kuluvan että edellisen vuoden liikevaihdon pitää jäädä enintään 20 000 euroon. Liikevaihtoja ei lasketa yhteen, vaan kumpaakin vuotta katsotaan erikseen.

Jos muutoin arvonlisäverollista liiketoimintaa harjoittavan yrityksen 20 000 euron raja ylittyy kesken kalenterivuoden, verovelvollisuus alkaa ylityshetkestä. Yrittäjän pitää seurata rajaa itse, jos yritys ei kuulu alv-rekisteriin. Rekisteriin voi hakeutua myös vapaaehtoisesti, vaikka raja ei ylittyisi.

Rahan kulku erottaa verot toisistaan. Arvonlisäveroilmoituksella myynnistä suoritettavasta verosta vähennetään vähennykseen oikeuttaviin hankintoihin sisältyvä vero, ja lopputulos voi olla joko maksettavaa tai palautukseen oikeuttavaa arvonlisäveroa. Vähennysoikeutta ei ole yksityiskulutukseen kohdistuvista hankinnoista eikä arvonlisäverolain soveltamisalan ulkopuolisesta toiminnasta, ja osalle hankinnoista laissa on erikseen säädetty vähennysrajoituksia. Tulovero taas maksetaan siitä, mitä yritystoiminnasta jää kulujen jälkeen.

Asia	Mihin se perustuu?
Tulovero	Yritystoiminnan verotettavaan tulokseen ja yrittäjän henkilökohtaiseen verotukseen
Ennakkovero	Verovuoden verotettavaan tuloon: uudella yrittäjällä omaan arvioon, jatkavalla yleensä viimeksi päättyneen verotuksen tietoihin
Arvonlisävero	Arvonlisäverolliseen myyntiin ja arvonlisäverotuksen sääntöihin
Yksityisotto	Ei ole palkkaa eikä yrityksen vähennyskelpoinen kulu

Veroilmoitus viimeistelee vuoden verotuksen

Toiminimiyrittäjä antaa vuosittain elinkeinotoiminnan veroilmoituksen ja tarkistaa lisäksi oman esitäytetyn veroilmoituksensa, jolla ilmoitetaan henkilökohtaiset tulot ja vähennykset.

Elinkeinotoiminnan veroilmoitus pitää palauttaa myös silloin, kun yritystoimintaa ei ole vuoden aikana ollut lainkaan. Ilmoitus perustuu kirjanpitoon, joten kirjanpidon pitää olla valmis ennen ilmoituksen täyttämistä. Kirjanpitoa ei liitetä ilmoitukseen, vaan Verohallinto pyytää tarvittaessa tarkempia tietoja.

Verovuoden 2026 elinkeinotoiminnan veroilmoitus annetaan keväällä 2027. Tarkka määräpäivä näkyy OmaVerossa, joten se kannattaa tarkistaa omista veroilmoitustiedoista.

Lopullisen verotuksen Verohallinto muodostaa ilmoitettujen ja muiden käytettävissään olevien tietojen perusteella. Verotuspäätös kannattaa silti lukea läpi ja korjata tiedot, jos niissä on virheitä tai puutteita.

Verotus ei pääty kaikilla samana päivänä. Päättymispäivä on henkilökohtainen, se näkyy OmaVerossa ja verotuspäätöksellä, ja se voi osua touko- ja lokakuun väliin. Päivällä on merkitystä myös siksi, että jaettavaa yritystuloa koskeva vaatimus on tehtävä sitä ennen.

Viisi yleistä väärinkäsitystä toiminimen verotuksesta

”Veroa maksetaan liikevaihdosta.” Kulurakenteeltaan raskaalla alalla iso liikevaihto voi tarkoittaa pientä tulosta, ja vero lasketaan tuloksesta.

”Toiminimellä on tietty veroprosentti.” Osakeyhtiön 20 prosentin veroa ei voi siirtää toiminimen tilanteeseen, koska toiminimi ei ole erillinen verovelvollinen.

”Kun nostan rahaa yrityksen tililtä, siitä menee erikseen vero.” Nostamatta jättäminen ei pienennä veroa eikä nostaminen kasvata sitä.

”Arvonlisävero on yrittäjän tuloveroa.” Arvonlisävero liittyy myyntiin ja tilitetään Verohallinnolle. Kaikki toiminimet eivät myöskään kuulu arvonlisäverotuksen piiriin.

”Ennakkoveropäätöstä ei voi muuttaa kesken vuoden.” Päätös on arvio, ja siihen voi hakea muutosta useamman kerran vuodessa. Lopullinen verotus tarkistaa sen joka tapauksessa.

Usein kysytyt kysymykset

Mikä on toiminimen veroprosentti?

Toiminimelle ei ole omaa kiinteää tuloveroprosenttia. Pääomatulo-osuudesta vero on 30 prosenttia ja yli 30 000 euron pääomatuloista 34 prosenttia, mutta ansiotulo-osuus verotetaan progressiivisesti yhdessä muiden ansiotulojen kanssa. Lopullinen prosentti riippuu tuloksesta, jaon lopputuloksesta ja yrittäjän muista tuloista.

Maksaako toiminimiyrittäjä veroa yksityisotoista?

Yksityisotto ei ole erillinen verotettava tapahtuma eikä yrityksen vähennyskelpoinen kulu. Yrittäjä voi nostaa yrityksen tililtä rahaa omaan käyttöönsä, mutta nostojen määrä ei muuta sitä summaa, josta verotus lasketaan.

Vaikuttavatko palkkatulot toiminimen ennakkoveroon?

Kyllä. Toiminimiyrittäjän ennakkovero lasketaan elinkeinotoiminnan verotettavan tuloksen lisäksi kaikista muista verovuoden tuloista vähennyksineen. Palkkatyön ohessa tehtävässä yritystoiminnassa tämä näkyy ennakkoveron määrässä. Pienimuotoisessa toiminnassa yritystoiminnan ansio- ja pääomatulon määrä voidaan huomioida myös verokortilla.

Mitä vuoden aikana kannattaa seurata

Toiminimiyrittäjän kannattaa seurata erityisesti yritystoiminnan tulosta, ei pelkkää tilille tulevaa rahaa. Tulos on keskeinen tieto ennakkoveron arvioinnissa, mutta ennakkoveroon vaikuttavat myös yrittäjän muut tulot ja vähennykset.

Vuoden aikana olennaisia ovat kirjanpito, ennakkoveroarvio ja ALV-asema. Kirjanpito kertoo, missä tulos oikeasti menee. Ennakkoveroa kannattaa korjata heti, kun vuosi näyttää menevän eri tavalla kuin arvioitiin. ALV-asema taas kannattaa tarkistaa kuluvan ja edellisen kalenterivuoden liikevaihdon perusteella, eikä vasta siinä vaiheessa, kun kuluvan vuoden myynti ylittää 20 000 euroa.

Lähteet ja lisätiedot

Tiedot on tarkistettu 7.9.2026. Ajantasaiset henkilökohtaista tilannetta koskevat tiedot kannattaa varmistaa viranomaiselta.

• Toiminimiyrittäjän vähennykset
• Elinkeinotoiminnan tulos ja sen jakaminen ansio- ja pääomatuloksi
• Ennakkovero
• Yrityksen arvonlisäverovelvollisuus ja ALV-rekisteri