Toiminimen kirjanpito – mitä yrittäjän pitää tietää?

Kirjanpitovelvollisuus seuraa toiminimellä suoraan liike- tai ammattitoiminnan harjoittamisesta, eikä siitä pääse eroon sillä, että toiminta on pientä tai sivutoimista. Sen sijaan velvollisuuksien laajuus vaihtelee. Osa toiminimistä saa pitää yhdenkertaista kirjanpitoa, osan on pidettävä kahdenkertaista, ja tilinpäätösvelvollisuus voi syntyä joko yrityksen koon tai kalenterivuodesta poikkeavan tilikauden perusteella. Ratkaisu riippuu yrityksen koosta, tilikaudesta ja siitä, mitä kirjanpidolta verotuksessa tarvitaan.

Tarkistettu 7.9.2026. Muuttuvat rajat ja euromäärät on tarkistettu viranomaislähteistä.

Laajempi kokonaiskuva perustamisesta, vastuista ja yrityksen arjesta löytyy toiminimiyrittäjän käytännön oppaasta.

Onko toiminimi kirjanpitovelvollinen?

On. Kirjanpitolaki asettaa kirjanpitovelvollisuuden jokaiselle luonnolliselle henkilölle, joka harjoittaa liike- tai ammattitoimintaa. Maatilatalous ja kalastus ovat tästä oma poikkeuksensa, ja niitä koskevat omat säännöksensä.

Liikevaihdon koko ei muuta asiaa. Muutaman tuhannen euron sivutoiminen toiminimi on yhtä lailla kirjanpitovelvollinen kuin päätoiminen yritys, vaikka sen kirjanpito onkin kevyempi.

Kirjanpidossa on noudatettava hyvää kirjanpitotapaa. Käsite on laissa väljä, ja sitä täsmentävät kirjanpitolain omat säännökset sekä kirjanpitolautakunnan ohjeet ja lausunnot.

Kirjanpidon voi ostaa tilitoimistolta, mutta vastuu kirjanpidon järjestämisestä säilyy yrittäjällä. Ulkoistaminen siirtää työn, ei velvollisuutta.

Yhdenkertainen vai kahdenkertainen kirjanpito?

Kahdenkertainen kirjanpito on kirjanpitolain pääsääntö. Siinä liiketapahtuman vaikutus merkitään vähintään kahdelle kirjanpidon tilille niin, että samasta tapahtumasta näkyy sekä rahan lähde että rahan käyttö. Yhdenkertaisessa kirjanpidossa riittää yksi merkintä tulosta tai menosta, mikä tekee siitä kevyemmän mutta myös karkeamman.

Toiminimiyrittäjälle on säädetty poikkeus, joka sallii yhdenkertaisen kirjanpidon pienessä toiminnassa.

Poikkeuksen ehto perustuu kolmeen raja-arvoon. Yhdenkertainen kirjanpito riittää, jos näistä on ylittynyt enintään yksi sekä päättyneellä että sitä edeltäneellä tilikaudella:

• taseen loppusumma yli 100 000 euroa
• liikevaihto tai sitä vastaava tuotto yli 200 000 euroa
• palveluksessa keskimäärin yli kolme henkilöä

Ehto on siis positiivinen: yhdenkertainen kirjanpito on mahdollinen vain, kun enintään yksi näistä täyttyy kummallakin tarkasteltavalla tilikaudella. Kun ehto ei täyty, kirjanpito on pidettävä kahdenkertaisena. Pelkkä liikevaihdon jääminen alle 200 000 euron ei yksin ratkaise asiaa, koska tase ja henkilöstömäärä lasketaan mukaan.

Kahdenkertaista kirjanpitoa saa käyttää vapaaehtoisesti, vaikka laki ei sitä vaatisi. Se antaa yrityksen tilanteesta tarkemman kuvan ja on edellytys kalenterivuodesta poikkeavalle tilikaudelle.

	Yhdenkertainen	Kahdenkertainen
Kirjaustapa	Tapahtumasta kirjataan tulo tai meno	Tapahtumasta kirjataan sekä rahan lähde että käyttö
Kirjaamisperuste	Maksuperuste	Suoriteperuste tai tilikauden aikana lasku- tai maksuperuste
Tilikausi	Aina kalenterivuosi	Voi poiketa kalenterivuodesta
Milloin	Mahdollinen, kun enintään yksi kolmesta raja-arvosta ylittyy kahtena peräkkäisenä tilikautena	Pakollinen muissa tilanteissa, sallittu aina

Maksuperuste ja suoriteperuste eivät tarkoita samaa kaikille toiminimille

Yhdenkertainen kirjanpito on maksuperusteista: tulo kirjataan silloin, kun raha tulee tilille, ja meno silloin, kun lasku maksetaan. Maksuperuste ei silti vapauta seuraamasta avoimia laskuja, sillä kirjanpitolaki edellyttää, että ostovelat ja myyntisaamiset ovat jatkuvasti selvitettävissä.

Verotus ei myöskään seuraa kirjaustapaa automaattisesti, ja tässä kohdassa toiminimet jakautuvat kahtia.

Verotuksessa toiminimet jaetaan ammatinharjoittajiin ja liikkeenharjoittajiin. Ammattitoimintaa harjoitetaan yleensä liiketoimintaa suppeammissa puitteissa: yrittäjän henkilökohtainen ammattitaito korostuu ja toimintaan liittyvä omaisuusriski on pienempi. Rajanveto ei ratkea yhdestä tunnusmerkistä vaan toiminnan kokonaisuudesta.

Ero näkyy siinä, mitä veroilmoitukselle päätyy. Yhdenkertaista kirjanpitoa pitävä ammatinharjoittaja voi jaksottaa tulot ja menot verotuksessa maksuperusteisesti elinkeinoverolain nojalla. Liikkeenharjoittajalla vastaavaa mahdollisuutta ei ole, joten hänen yhdenkertainen kirjanpitonsa on oikaistava verotusta varten suoriteperusteiseksi. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että vuodenvaihteen yli menevät myyntisaamiset ja ostovelat pitää ottaa huomioon, vaikka rahaa ei olisi vielä liikkunut.

Sama oikaisu tulee eteen myös silloin, kun tilinpäätös laaditaan: maksuperusteiset kirjaukset muutetaan lähtökohtaisesti suoriteperusteisiksi. Vähäisiä kirjauksia ei tarvitse oikaista, jos niiden yhteisvaikutus jää epäolennaiseksi.

Jos oma tilanne on epäselvä, kysymys kannattaa selvittää ennen ensimmäistä veroilmoitusta, koska se vaikuttaa siihen, miltä vuoden tulos näyttää.

Mitä toiminimen kirjanpitoon kuuluu?

Kirjanpito rakentuu tositteista. Jokaisen kirjauksen pitää perustua päivättyyn ja yksilöityyn tositteeseen, joka todentaa tapahtuman, ja tositteen, kirjauksen ja liiketapahtuman yhteyden pitää olla vaikeuksitta todettavissa.

Aineistoa kertyy myyntilaskuista ja muista myyntitositteista, ostolaskuista, kuiteista ja pankkitapahtumista. Jos yrityksellä on työntekijöitä, mukaan tulevat palkka- ja työnantajatiedot. Osa aineistosta on selvityksiä, ei kuitteja: ajopäiväkirja, työmatkojen erittely tai laskelma siitä, miten sekakäytössä olevan hankinnan yrityskäytön osuus on määritetty.

Tositteelta odotetaan tiettyä sisältöä. Menotositteesta pitää käydä ilmi vastaanotettu tuotannontekijä ja tulotositteesta luovutettu suorite, ja tositteen avulla pitää pystyä osoittamaan, milloin vastaanotto tai luovutus tapahtui.

Tosite kannattaa tallentaa heti. Jos ulkopuolista tositetta ei ole lainkaan saatavilla, kirjaus todennetaan yrittäjän itsensä laatimalla ja asianmukaisesti varmennetulla tositteella. Puuttuvia tietoja ei täydennetä arvaamalla.

Kirjausten ajoituksella on omat vaatimuksensa. Käteisellä maksetut suoritukset kirjataan viipymättä ja päiväkohtaiseen järjestykseen. Muut kirjaukset on tehtävä niin ajoissa, että lakisääteiset ilmoitukset viranomaiselle voidaan laatia ajantasaisesta kirjanpidosta.

Muoto on toissijainen kysymys. Kirjanpitolaki sallii tositteen ja muun aineiston muodon muuttamisen, jos se on tarpeen käsittelyn, siirron tai säilytyksen vuoksi, kunhan sisältö ja kirjausketju säilyvät. Aineistoa pitää pystyä tarkastelemaan vaikeuksitta ja tulostamaan selväkielisenä. Paperikuitti ei siis ole pakko säilyttää paperina, mutta pelkkä epäselvä kuva ei myöskään aja asiaa, jos siitä ei saa tarvittavia tietoja.

Kirjanpito pitää järjestää niin, että yhteys liiketapahtumasta tositteen kautta pääkirjanpitoon ja edelleen tilinpäätökseen tai viranomaisilmoitukseen on todettavissa kumpaankin suuntaan. Tätä kutsutaan kirjausketjuksi. Aineiston sisältöä ei myöskään saa muuttaa tai poistaa sen jälkeen, kun tilinpäätös on laadittu tai ilmoitus viranomaiselle annettu.

Kirjanpidosta pitää lisäksi erottua, mikä on yritystoimintaa ja mikä yrittäjän omaa taloutta. Yksityisotot ja yksityissijoitukset ovat oma tapahtumalajinsa, eivät palkkaa tai yrityksen kuluja.

Mikä on toiminimen tilikausi?

Tilikausi on lähtökohtaisesti 12 kuukautta. Toimintaa aloitettaessa tai lopetettaessa sekä tilinpäätöksen ajankohtaa muutettaessa se saa olla lyhyempi tai pidempi, enintään 18 kuukautta.

Toiminimellä on tähän oma sääntönsä: tilikautena on aina kalenterivuosi. Poikkeus koskee vain kahdenkertaista kirjanpitoa, jolloin tilikausi voi poiketa kalenterivuodesta ja myös venyä yleissäännön mukaisesti enintään 18 kuukauteen. Yhdenkertaisessa kirjanpidossa tätä joustoa ei ole.

Valinnalla on jatkoseurauksia, sillä kalenterivuodesta poikkeavalta tilikaudelta laaditaan kirjanpitolain mukaan tilinpäätös.

Pitääkö toiminimen tehdä tilinpäätös?

Tilinpäätösvelvollisuus voi syntyä kahdella eri perusteella. Yrityksen kokoon perustuva velvollisuus syntyy, kun sekä päättyneellä että sitä välittömästi edeltäneellä tilikaudella on ylittynyt vähintään kaksi kirjanpitolain mikroyritysrajaa:

• taseen loppusumma 450 000 euroa
• liikevaihto 900 000 euroa
• tilikauden aikana palveluksessa keskimäärin 10 henkilöä

Verkossa liikkuu edelleen vanhoja 350 000 ja 700 000 euron lukuja, jotka olivat käytössä ennen rajojen korottamista. Voimassa olevat rajat löytyvät kirjanpitolain 1 luvun 4 b §:stä.

Jos velvollisuus syntyy, tilinpäätös on laadittava neljän kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä. Siihen kuuluvat tase, tuloslaskelma ja liitetiedot, ja yrittäjä päivää ja allekirjoittaa sen. Tilinpäätöstä varmentamaan laaditaan lisäksi tase-erittelyt, joita ei ilmoiteta kaupparekisteriin mutta jotka säilytetään osana kirjanpitoaineistoa. Tilinpäätös on tehtävä myös silloin, kun kahdenkertaista kirjanpitoa pitävän toiminimen tilikausi poikkeaa kalenterivuodesta.

Tilinpäätöksen laatiminen ja sen ilmoittaminen kaupparekisteriin ovat eri asioita. Toiminimen tilinpäätös ilmoitetaan Patentti- ja rekisterihallitukselle vasta, kun yritys on pienyritystä suurempi eli kahtena peräkkäisenä tilikautena on ylittynyt vähintään kaksi rajaa: taseen loppusumma 7,5 miljoonaa euroa, liikevaihto 15 miljoonaa euroa tai keskimäärin 50 henkilöä. Ilmoitus tehdään tällöin kuuden kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä. Tavallisen toiminimen tilinpäätös ei siis päädy kaupparekisteriin.

Kuinka kauan kirjanpitoaineisto pitää säilyttää?

Säilytysaikoja on kaksi, ja ne lasketaan eri tavalla.

Kymmenen vuotta tilikauden päättymisestä säilytetään tilinpäätös ja toimintakertomus, kirjanpidot, tililuettelo sekä luettelo kirjanpidoista ja aineistoista.

Kuusi vuotta säilytetään tilikauden tositteet, liiketapahtumia koskeva kirjeenvaihto ja muu kirjanpitoaineisto. Kuuden vuoden aika ei kuitenkaan ala tilikauden päättymispäivästä vaan sen vuoden lopusta, jonka aikana tilikausi päättyi. Kalenterivuoden 2026 kuitteja säilytetään siis vuoden 2032 loppuun asti.

Aineisto pitää säilyttää niin, että viranomainen tai tilintarkastaja pystyy tarkastelemaan sitä Suomesta käsin ilman aiheetonta viivettä. Velvollisuus ei pääty toiminnan lopettamiseen: aineisto on tällöinkin järjestettävä säädetyllä tavalla, ja rekisteriviranomaiselle on ilmoitettava, kenen haltuun säilyttäminen on annettu.

Voiko toiminimen kirjanpidon tehdä itse?

Laki ei edellytä tilitoimiston käyttämistä. Yrittäjä saa hoitaa kirjanpidon itse, jos hän pystyy täyttämään kirjanpito- ja verovelvoitteet asianmukaisesti.

Ratkaisu on siksi enemmän arvio omasta tilanteesta kuin sääntökysymys. Itse tekeminen on realistisempaa, kun liiketapahtumia on vähän, kirjaukset ovat samankaltaisia ja kirjanpito on yhdenkertaista. Työmäärä ja virheen riski kasvavat, jos mukaan tulee arvonlisäverovelvollisuus, palkanmaksu, varasto, käyttöomaisuutta ja poistoja, kalenterivuodesta poikkeava tilikausi tai maksuperusteen oikaisu suoriteperusteiseksi.

Kannattaa myös huomata, että vastuu ei jakaudu sen mukaan, kuka näppäimistöä painaa. Yrittäjä vastaa kirjanpidon järjestämisestä myös ostetusta palvelusta huolimatta, joten kirjanpitäjälle toimitettavien tietojen pitää olla kunnossa kummassakin tapauksessa.

Jos kirjanpito ostetaan, sopimuksessa on hyvä olla selvillä ainakin se, missä muodossa ja millä aikataululla aineisto toimitetaan, kuka vastaa arvonlisäveroilmoituksista ja veroilmoituksesta ja kenen hallussa aineisto säilytetään.

Miten kirjanpito liittyy veroihin?

Kirjanpito on veroilmoituksen pohja. Liiketapahtumat pitää merkitä niin, että ostovelkojen ja myyntisaamisten määrä on jatkuvasti selvitettävissä ja että kirjanpidosta saadaan verovelvollisuuden täyttämiseen tarvittavat tiedot. Elinkeinotoiminnan tulos rakentuu näistä luvuista, ja siitä muodostuu verotettava yritystulo.

Osa vähennyksistä ei kulje kirjanpidon kautta lainkaan, vaan ne ilmoitetaan erikseen veroilmoituksella. Vähennyskelpoisia kuluja ja niiden todentamista käsitellään tarkemmin artikkelissa Toiminimen vähennykset 2026. Yksityisotto ei kuulu tähän joukkoon, eikä yksityinen meno muutu vähennyskelpoiseksi sillä, että se maksetaan yritystililtä.

Jos yritys kuuluu alv-rekisteriin, kirjanpidosta pitää saada myös arvonlisäveroilmoituksella tarvittavat tiedot. Arvonlisäverotuksen kohdistamissäännöt ovat oma kokonaisuutensa eivätkä seuraa siitä, pitääkö yritys yhdenkertaista vai kahdenkertaista kirjanpitoa.

Ohjeet ilmoittamiseen löytyvät Verohallinnon elinkeinotoiminnan veroilmoituksen täyttöohjeesta.

Mitä kannattaa järjestää heti alussa

Toiminnan alussa kannattaa järjestää kolme asiaa ennen kuin tapahtumia ehtii kertyä: erillinen tili tai muu tapa erottaa yrityksen rahaliikenne omasta taloudesta, selkeä paikka kuiteille ja laskuille sekä päätös siitä, hoidatko kirjanpidon itse vai ostatko sen. Kun nämä ovat kunnossa, kirjanpito etenee säännöllisenä työnä eikä vuoden lopun selvitystyönä.

Lähteet ja lisätiedot

Tiedot on tarkistettu 7.9.2026. Ajantasaiset henkilökohtaista tilannetta koskevat tiedot kannattaa varmistaa viranomaiselta.

• Kirjanpitolaki
• Toiminimiyrittäjän tilinpäätös kaupparekisteriin
• Elinkeinotoiminnan veroilmoituksen täyttöohje